Laura Häkkisen Silmät

	  		
Verse 

E                        A                          G             A          E 
Ystävät mua kuunnelkaa ja mukanakin laulaa saa, kun kerron teille pienen tarinan. 
       E                       A                          G          A         E 
Tää on laulu Laura Häkkisen ja silmien niin sinisten, oli juhannus ja siitä aloitan. 

   E                         A                               G            A         E 
Mä ikkunasta hänet näin, kun keikkabussiin hetkeks jäin, tää juttu sattui Järvilavalla. 
    E                     A                             G            A          E 
Hän seisoi ihan yksinään, laiturilla mietteissään, mikä juhla, se on sillä tavalla. 

   E                         A                          G        A             E 
Mä menin päähän laiturin, ja hyvät jussit toivotin, hän kasvonsa käänsi minuun päin. 
E                           A                              G            A             E 
Silloin näin mä kirkkauden, jota olevankaan tiennyt en, ja kouristuksen tunsin syömmessäin. 

 
    G                            A                         G           A          E 
Hän oli kaunis, kaunis niin, mun silmät peittyy kyyneliin, aina kun mä häntä aattelen. 
     G                      A                              G             A          E 
Niin sinisinä järvet, veet, ei ole koskaan loistaneet, kun loisti silmät Laura Häkkisen. 


Verse 
   E                   A                        G           A            E 
Ei minua hän tuntenut, eikä oikein uskonut, kun sanoin että soitan bändissä. 
   E                         A                         G             A          E 
Mä sanoin, soitan kumminkin, beibi menen sekaisin, hän sanoi: taidat olla kännissä. 

   E                          A                       G            A           E 
En ollut enää ollenkaan, olin tokkurassa muuten vaan, mulle riitti loiste silmien. 
E                        A                        G                 A           E 
Nähdään päässä laiturin, keikan jälkeen, ehdotin, nähdään vaan, hän sanoi hymyillen. 


 
    G                            A                         G           A          E 
Hän oli kaunis, kaunis niin, mun silmät peittyy kyyneliin, aina kun mä häntä aattelen. 
     G                      A                              G             A          E 
Niin sinisinä järvet, veet, ei ole koskaan loistaneet, kun loisti silmät Laura Häkkisen. 



Verse 
E                              A                         G         A          E 
Keikka alkoi yks ja kaks, eikä tullut paljon kummemmaks, onneks se loppui lyhyeen. 
    E                        A                            G             A          E 
Sinisilmääni mietin vain, mä katseellani häntä hain, pian tahdoin hänet nähdä uudelleen. 

   E                      A                         G         A             E 
Mä jengin läpi kiirehdin, takas päähän laiturin, ja odottelin sydän pamppaillen. 
       E                     A                      G              A     E 
Siihen tuli jotain porukkaa, nimmareita jaagaamaan, mut ei koskaan Laura Häkkinen. 

   E                     A                       G            A        E 
Mä olin epätoivoinen, mä etsin alta koivujen, mä pyörin eessä nakkikojujen. 
   E                               A                         G              A         E 
Mä siinä melkein turpaan sain, kun tyttöäni turhaan hain, ja varkain valkes aamu kesäinen. 


    G                            A                         G           A          E 
Hän oli kaunis, kaunis niin, mun silmät peittyy kyyneliin, aina kun mä häntä aattelen. 
     G                      A                              G             A          E 
Niin sinisinä järvet, veet, ei ole koskaan loistaneet, kun loisti silmät Laura Häkkisen. 



Verse 
E                          A                              G            A           E 
Stade sanoi, lähdetään, mä sanoin, menkää, tänne jään, ja istuin takas päähän laiturin. 
E                       A                           G              A          E 
Mä en lähde minnekkään, mul on juttu meneillään, no Stade sano: mä poltan Camelin. 

E                       A                  G           A            E 
Silloin vanha järkkäri, näki minun hätäni, arvaan ketä ootat, alkoi hän. 
E                           A                             G           A           E 
Kylmä karsi ruumistain, kun kertomuksen kuulla sain, näin miehen kyyneliään pyyhkivän. 

    E                          A                        G            A          E 
Oli siitä vuotta kymmenen, kun järveen kesken tanssien, hukkui nuori Laura Häkkinen. 
    E                           A                     G         A           E 
Sen jälkeen joka juhannus, näin loppuu tämä kertomus: nähty oli loiste silmien. 


 
    G                            A                         G           A          E 
Hän oli kaunis, kaunis niin, mun silmät peittyy kyyneliin, aina kun mä häntä aattelen. 
     G                      A                              G             A          E 
Niin sinisinä järvet, veet, ei ole koskaan loistaneet, kun loisti silmät Laura Häkkisen. (x2)